Omakehuviikko - vaijeriliuku

Päätin rakentaa lapsille sellaisen köysiradan puiden väliin, jossa pidetään kapulasta kiinni ja lasketaan kivasti 15m alamäkeen. Helppoa ja nopeaa. Youtubessa joku teki semmosen viiteen minuuttiin. Ihan aina kaikki ei näköjään mene niin kuin Strömsössä..

Videosta poiketen, korvasin vaijerin 10mm punotulla köydellä, koska se oli halvempaa, kevyempää ja helpompi käsitellä. Siinä kohtaa kun olin venyttänyt myyjän myymää "venymätöntä köyttä" varmaan tuplasti pidemmäksi, päästiin vihdoin koeajolle. Poika kapulaan kiinni ja menoksi. Kolmannella kerralla jalat otti maahan kiinni jo lähtöpaikalla, kun köysi taas venyi joka laskulla. "Ei oo hyvä" oli kommentti.

Vaihdoin köyden vaijeriin seuraavana päivänä ja hommasin samalla muovisen "high tech" pylpyrän, koska se kuulemma pyörii helpommin. Ensimmäisellä kerralla koko pylpyrä suli ja matka loppui kesken. Takaisin kauppaan. Poika alkoi epäillä osaamistani.

Laitoin tänään uuden, ison, metallisen pylpyrän. Nyt ei varmasti sula ja kestää vaikka norsun. Ensimmäisellä laskulla poika unohti kait pitää kiinni lähtölavan jälkeen ja lopputuloksena takaperin voltilla kanervikkoon. Huutohan siitä tuli, ihan tyhmä laite anyway.

Pitkän suostuttelun jälkeen, toisella kerralla kesti poika kiinni kapulassa. Laite toimi jopa niin hyvin, että vauhtia oli rutkasti liikaa ja vaijerin päässä oleva stoppari aiheutti melkoisen äkkipysähdyksen ja taas kanervikko kutsui, nyt saattoi tulla puolitoista volttia. Katsoin, ettei kukaan naapuri nähnyt ja hyssyttelin suurimman huudon pois. Sammaleet pois suusta ja tässä kohtaa testikuljettaja luovutti. Ei ole kuulemma ihmiselle tehty tämä laite?

Päätin vaihtaa radan loivemmaksi, nyt kun tekniikka kerran pelaa. Poika lähti sisälle. Sopivalla etäisyydellä olevaa puuta ei löytynyt, joten piti rakentaa suuria laskelmia vaatinut iso L-tuki männyn kylkeen, ettei päätepysäkillä kajahtaisi aina naamataulu Karjalan mäntyyn. Näitä juttuja on hyvä miettiä etukäteen.. Rakennelma painoi melko paljon ja lopputuloksena painiottelu koko systeemin kanssa sammalikossa. Potkin, kirosin ja hakkasin lankkuja, varpaaseenkin sattui. Naapurin ukko kurkki puiden välistä, mitä täällä oikein tapahtuu?

Kun tuenta oli saatu köytettyä puuhun kiinni ja vaijeri tiukalle kahden kuusen väliin, oli aika puhdistaa housujen sisäpuolikin kuusen neulasista. Taas oli katsottavaa naapureille. Olisi ollut edes lehtipuita.

Ensimmäisellä laskulla oma elopainoni oli liikaa kiristykseen käytetylle kuormaliinalle ja se narskahti poikki heti lähdössä. Vaijerin äkillisen löystymisen johdosta, uusi, metallinen, iso pylpyrä kajahti suoraan ohimoon samalla kun humautin itseäni nenään puukapulalla. Onneksi lapset olivat sisällä tässä kohtaa, ai juma#*!!! Selällään kaikki näyttää erilaiselta.

Ei pidä luovuttaa, vaihdoin järeämmän kuormaliinan ja taas vaijeri tiukalle. Toisella laskulla antautui sitten 0,70€ kiristyssakkeli ja taas kylä raikasi kirosanoista, kun pylpyrä & kapula pahoinpitelivät meikäläisen. Äkkinäisempää olisi voinut vit**aa. Naapuria varmaan huvitti meikäläisen touhut.

Minuahan ei moinen lannista ja taas vaijeri tiukalle. Tällä kertaa testasin vaijerin kestävyyttä melko monella eri tavalla, ennen kuin hyppäsin tuon helvetinkoneen kyytiin.

Laite toimi, kyyti oli tasaista ja lopussa sopiva hidastus. Sisälle päästyäni jälkikasvu ilmoitti, ettei aio käyttää sitä ikinä koskaan milloinkaan. No eipä tietenkään, mutta siellä se nyt on ja tulee olemaan. Vaimo oli nöksähtänyt kuulemma lasten väärinkäytöstä ja naapurin ukkokin tuli elvistelemään, että taitaa muuten olla kunnan maalla.

Puhdetyöt on sitten mukavia