Syys

Lapin sää on kuin liian sievä tyttölapsi.
Sen oikkuja ei koskaan tiedä. Vaikka sääherrat lupaavat sitä ja tätä, niin tavallisesti tapahtuu tätä ja sitä.
Ennustettu herttaisuus pilkahtaa hetkeksi tyyneen hymyyn, mutta kohta kääntyy esiin nurea puoli, murrituuli,
ja pohjoismyrskyn mukana tulevat matalat pilvet.
Ja kun pahasti suuttuu, niin räntäpiiskalla voi kurittaa keskellä kesää.
Vaan nyt oli sääneito utelias.
Lakaisi pilvet otsaltaan, asetteli suunsa somaan nauruun, ei antanut auringon laskea ollenkaan
eikä väreen rikkoa välkehtivää selkävettä.

Jätkä ohjasi tasapainoillen tukin liki rantaa ja hypähti maihin.
Tukki, taakastaan vapautuneena, ponnahti pinnalle ja kellui alas.
Sen kohtalona oli ollut auttaa miestä esiintymään edukseen kosken kuohujen seassa.

Sillä rannalla oli sievä tyttö, vilkas ja värikäs, kuten tunturipurojen tammukka.
-Piti näyttää tytöille urhoollisuutta, sanoi vieressä vanha nainen.
-Piti. Sitä on nuoren miehen esiinnyttävä aina vähän kuin keskilattialla.
Hän sytytti paperossin, istahti huolettomasti ruohoon, puheli lyhkäisiä, leikillisiä lauseita ja katseli tyttöjä.

Hän istui ja puhui tytölle jonninjoutavia ja mitättömiä asioita ja tunsi, että oli erinomaisen hyvä olla.
Voiko olla parempaa järjestystä? Tässä maailmassa oli olemassa vaalea ilta ja suuri joki
ja
tämä tyttö, tammukka, ja hän itse.

Heinäladossa kikatetaan kun piikalikat hyppivät poikkihirren päältä heinäkasaan pelmuamaan.
Kuiva ilma pölisee, kutisee iholla ja kurkussa.
Huldan letti aukeaa eikä nauhaa löydy heinistä vaikka miten hakisi.
Vaalea tukka harteilla hulmuten neitonen hyppii ja talloo heiniä tiukempaan.
Siinä kopisee jo toinen hevonen uutta kuormaa tuoden.

Kun sato oli korjattu ja varastoitu, jyvät laarissa, nauriit kuopassa, karja tuotu laitumilta kotiin ja syysteurastukset tehty, koitti viimein kekri.
Kekrin aika ulottuu syyskuun lopulta marraskuun alkuun, Mikkelinpäivästä Pyhäinpäivään.

Juhlassa on ollut tapana syödä ja juoda ylenpalttisesti.
Niin pyrittiin ennen vanhaan takaamaan, että seuraavasta satovuodesta tuli runsas.
Kekrinä syötiin esimerkiksi paljon lihaa, jotta karja kasvaisi, ja juotiin paljon olutta, jotta ohra kasvaisi.
"Seitsemän kertaa kekrinä syödään ja iltasetta maahan pannaan."

Kekrin tienoilla oli tapana myös järjestää pestuumarkkinoita eli eräänlaisia työnhakumessuja.
Lomansa aikana piiat ja rengit tekivät päätöksen, jatkavatko samassa palveluspaikassa vai ottavatko uuden pestin.
Kekri siis merkitsi sadonkorjuu -ja vuodenvaihdejuhlan lisäksi työntekijöille myös lomaa, joka ennestään nostatti juhlatunnelmaa.

- - -

Minä otin tyttöä kädestä, ja se sanoi matalalla äänellä hyvästit.
Koetin hyräillä tutulle maantielle sille astuttuani. Mutta laulu ei ottanut luistaakseen.
Tuon talon pihanurmi on vain jäänyt jotenkin tutumpana mieleen kuin toisten.

- - -

Lopuksi itsensä Johan Viktor Nätin neuvo.

"Nuorille miehille sanon,
että matkustellessa saa monenlaisia tuttavuuksia
eikä ihminen tule yhdeltäkään reissulta tyhmempänä takaisin."

(Lähteet moniaita)