Living with depression

<bazubab> ahonenj Idiootti

<sirsinn3r> itse syvistä ja pitkistä masennuksista kärsivänä ylistän taikasieniä. pahimmillaan oon himassa ja en saa itestäni mitään irti koska kaikki paska. yks annos taika sieniä, joko meksikolaisia cubensista taikka kotimaisia on jeesannut joka kerta... en osaa selittää mitä tapahtuu mut sen jälkeen pystyn käsitteleen asioita ja ne ei tunnu niin mahdottomilta

<Nannax> ahonenj Kyllä vielä keskivaikeaa masennustakin sairastavat pyrkivät viemään itseään eteenpäin, käyhän iso osa heistä esimerkiksi töissä. Mielen voimavarojen vähetessä elämästä alkaa putoilemaan kaikkea "ylimääräistä" mikä pahentaa kierrettä (liikunta vähenee, ruokavalio huononee, unen laatu heikkenee, ihminen eristäytyy jne.). Mulle itelle tuli sellanen olo, niinkuin vähän putoisin kelkasta ja lopuksi katselen maailmaa niin kaukaa, etten oikein saa otetta mihinkään, leijun vaan. Miten autat itseäsi, kun et jaksa nousta edes sängystä?

<Worning Moon> ahonenj Tuohon tokaan kommenttiin sanoisin vain, että kaverit nimenomaan auttaa masennukseen, itse olin hieman masentunut tuossa vähän aikaa sitten ja ensin suljin kaverit pois, vasta kun aloin kavereille avautumaan ja enemmän olemaan alkoi helpottamaan myös se masentuneisuus. Kannattaa uskaltaa avautua ja tukeutua kavereihin ja muihin läheisiin. :) Masennus ei ole helppo asia.

<tuuhee> Olen tavannut riittävän monta kusipäätä elämäni aikana ja jossakin vaiheessa muutuin, ei se vittuilu tuntunut enää miltään, enkä tuntenut edes vihaa, mutta kadotin sen positiivisuuden. Tuttu kuoli, enkä tuntenut mitään ennen hautajaisia. Lakaisin kaiken paskan maton alle, joka tosin pyrki sieltä myöhemmin esiin. Se tunne, kun tietää välittävänsä jostakin henkilöstä paljon, mutta välillä ei löytänyt mitään. Noin puolet elämästäni vietin tuntematta itseäni enää ihmiseksi, kaikki se paska voi tulla kertoimen kanssa, jos ei ole ketään kenelle puhua. Viime vuonna löysin positiivisuuden taas

<Prometheus-> Masennusta voisi verrata bensan loppumiseen moottorissa, koska masennusta potevalla ei ole intoa jolla jaksaisi yrittää uusia asioita, jotta saisi iloa, josta taas uutta intoa jatkaa yrittämistä jne. Moottori hyytyy. Miten tällaiseen rinkiin sitten on päätynyt? Siihen on voinut vaikuttaa monikin asia ympäristössä, kuten euroopan regressio, maailmanloppuskenaariot, läheisten kuolema, jne jne. Ei se ole pelkästään yksilöstä itsestään kiinni että kuka masentuu. Se on raskasta, nimimerkillä kokemusta on.

<ahonenj> Mielenkiintoista rinkkirunkkausta teidän masentuneiden kesken. Ei tarvitse kuin sanoa, että olette itse kurjuutenne kehittänneet, niin hirveä soppa syntyy.

<Zyrppa> ahonenj voi että kun sullekin iskis oikea masennus. sen jälkeen haluaisit itsekin kiskoa nekkuun niitä ketkä kommentoi samalla tavalla kuin sinä nyt

<Nickysix> lopettakaa vaikka pariksi viikoksi uutisten luku kokonaan ja keskittykää tarkoituksella hetkeksi vaan siihen mitä oman elämän välittömässä läheisyydessä tapahtuu. parantaa mielenlaatua kummasti. on kyllä käsittämätöntä miten osa ihmisistä edes voi ajatella positiivisesti kaiken tän paskan keskellä mitä tällä planeetalla tapahtuu

<ZiRB> Milläs minä sitten jaksan painaa päivästä toiseen? Hyvä kysymys.. en vain tiedä miten vastata.. "Siinä se.. päivä kerrallaan". Kerran kuukaudessa-6kk popsinkin itselääkitystä ja tyhjennän mielestäni kaiken paskan. Tämän jälkeen voi elää taas kuin puhtaalta pöydältä. Omaa "masennustani" en osaa määrittää, mutta ammattiapua en ole ajatellut edes ja jonkin lääkityksen aloitus ei tule kysymykseenkään. Nappikuuri ollakseni osa tätä yhteiskuntaa on jo niin metsään ajettu auto, että ennemmin vaihdan maisemaa ja arvioin tilanteen uudelleen. Ammattilaisen puheille olisi toki kiva päästä.. maksaa liikaa

<yucka> ahonenj vitun idiootti.

<Sir_FluffyButt> ...hiljaisuus... :(

<törgue> Voi pojat nyt osu ja uppos.

<AntInfant> Meinasin postata tän joitakin kuukausia sitte mutta ajattelin että vittuakos se muille kuuluu/kiinnostaa jos mulla on kaikki päin helvettiä. Ihan hyvä että joku sai postattua.

<Näykkä> ihmekkään jos masentaa jos lukee george orwell:in 1984

<Munqster> Tähän liittyen positiivisia uutisia. Kelasta vihdoin tuli palautetta ja hakemus psykoterapiatukeen tuli hyväksyttynä takaisin! Viime kesästä asti odottelu ja päivittäinen paska olo vihdoin voi parantua kunnon hoidolla. Tää sairaus on ihan vitusta ja en toivo kenellekkään tätä paskaa. Kaikki vituttaa ja on aivan saatanasta ja haluaa vaan nukkua kaiket päivät.

<Thomsonn> Satuin vaan terveenä olemaan perusystävällinen kaikille niin en tajunnut että olin ainoa johon se tunsi ystävyyttä. Vasta kun se iltavapailla joi itsensä itsetuhoiseen kuntoon tajusin ettei se vaan ole laiska tai töhö vaan aidosti rikkinäinen ihminen. Normi ihminen harvoin ymmärtää masennuksen vakavuutta koska ihminen vaikuttaa silloin ulkoisesti ja fyysisesti ok:lta. Samaistun suhun nyt koska olen toipumassa mutta ymmärrä että kun makasin aiemmin sängyssä nousematta ja syömättä 24+ tuntia niin silloin se ei ole pelkästään itsestään kiinni.

<KaYhKo> Voi kuulostaa hullulta, mutta ihe viihdyin siinä synkässä kolossa. Nyt on eukko, lapsi, perhe sun muuta. Joskus kaipaan siihen hiljaisuuteen ja tyhjyyteen. Siellä oli viihtyisää. Ehkä kohdallani olisi lisä terapia tarpeen. En tiiä.

<Thomsonn> Masennus on sairaus enkä olisi yksin koskaan voinut selvitä siitä yksin. Omasta helvetistäni oli se hyöty että se sai minut keräämään voimia tarttumaan puhelimeen ja hakemaan apua. Lääkitys on monessa mielessä perseestä eikä yksin auta toipumaan mutta se on kuin olisis saanut uudet silmät. Näen asiat eri tavalla ja ymmärrän omaa käyttäytymistäni kun taas aiemmin katselin itseäni jostain kaukaa alitajunnastani ja huusin että nouse ylös! Älä tee tätä itsellesi! Pyydä apua! Kerro pahasta olostasi Sevelle ja Jezzerille (nimet muutettu)! Mutta en vain pystynyt siihen ilman ammattilaisia. -->

<Nannax> ahonenj Mun mielestä masentunut ei ole luovuttanut vaan väsynyt. Eikä masennus ole asennevamma. Masennus on sitä, että ne omat ajatukset kiertää kehää ja ihminen on joutunut tietynlaisen "negatiivisen ajattelun" kierteeseen josta hän ei pääse (omin avuin) irti. Tosin osa masentuneista on todennäköisesti enemmänkin kroonisesti stressaantuneita, nämä kun kulkee hyvin pitkälti käsikädessä. En ymmärtänyt, mitä tarkotit kun sanoit, että "Ei kukaan muu voi siihen vaikuttaa kuin itse"? Itseäni auttoi psykologi ja muutama itsehoito-opus, joiden avulla sain taas elämänilosta kiinni.

<ahonenj> hompsu itsekkin aloitin provosoivasti keskustelun. Tämä sen takia, koska olen ajatellut, että minun täytyy itse olla hyvin jääräpäinen ja karski tämän asian suhteen, jotta en ajaudu samaan. Täytyy miettiä tätä asiaa viellä ja tajuta.

<SemperFi87> Pakko sanoo et aika tutun kuullosta toi... paitti vika kohta

<ahonenj> Itse olen oppinnut ajattelemaan, että millään ei ole mitään merkitystä, elämä on oppimista. Huonot ajat ovat mielenkiintoinen vaihe jota pystyy ajattelemaan ns. "sivusta" oppien. Kuvaannollisesti "helvetti voi olla taivas" kaikki on asenteesta kiinni, me itse määrittelemme yksin kaikkien vastoinkäymisien arvot.

<ahonenj> PsycheDeluxn PsycheDelux Pjumppari Jokainen löytää omat henkiset voimavarat vastoinkäymisien kautta, täytyy olla hyvin itsetietoinen ja käyttää niitä mahdollisimman hyvin. Masennus on mielentila jossa kyseiset voimavarat ovat hävinneet. Jos oppii käyttämään näitä, voi huomata miten ne "huonot" ajat ovat vain hyväksi, koska niiden aikojen aikana kasvat henkisesti vahvemmaksi. Tämän kun sisäistää hyvin niin elämä on pelkkää oppimista ja "huonot ajat" tärkeä vaihe elämässä. Masentunnut on luovuttannut, masentunnut ei yritä viedä itseään eteenpäin kasvaen.

<Flatronokia> ahonenj Masennukseen kuuluu myös kehon sisäiset asiat ihan kemiallisella tasolla joiden epätasapainoisuus vaikuttaa siihen miten ihminen reagoi asioihin ja miltä ne tuntuvat. Siksi monet syö masennuslääkkeitäkin koska ne normalisoivat tuota epätasapainoa.

<PsycheDelux> "Masennus on asennevamma" :D:D:D:D:D Diagnoosillasi torppasit juuri monen erittäinkin pätevän lääkärin ja aihetta tutkineen ihmisen tutkimustulokset. Ketä masentunutta oot koittanu auttaa ja miten? Läpsyä selkään ja vanhakunnon "Koitahan piristyä?" Voin kertoo, että saa masentuneen tuntemaan olonsa vielä huonommaks, kun alkaa olla vaan enemmän pahoillaan siitä, että voi huonosti.

<PsycheDelux> ahonenj Mielen heikkoutta vähän samalla tavalla, kuin on fyysistä heikkoutta, jos luita murtuu. "Jokainen vaikuttaa yksin siihen miten elämään suhtautuu." No sulla mahtaa olla Jeditason mielenhallinta, kun et anna MINKÄÄN muun asian elämässä vaikuttaa. Esim. 10+ vuoden työttömyys ei vaikkuttaisi sinuun mitenkään? Tai se, kun sitten yli kymmenen vuoden jälkeen saisitkin unelmiesi työpaikan? Olisit molemmissa tapauksissa vain, että "meh, that's life"

<Draganta> ahonenj, tyypillinen vitun tyhmä kommentti ihmiseltä joka ei tiedä vittuakaan siitä miltä masentuneelta ihmiseltä tuntuu. Älä puhu sit ollenkaan aiheesta jos et siitä mitään ymmärrä.

<mulekka> Niin tuttua, päivittäin, vuosien ajan.

<Rofloplex> Joo kun omia synkkiä aikoja muisteli niin kaikki tuntui kauhean harmaalta ja synkältä. Ei tehnyt mieli tehdä mitään eikä mistään oikeen saanut iloa. Onneksi se menee ohi nuoruuden myötä!

<Nemiades> Jotenki tuntuu siltä et masennus on todellisuuden sivuoire ja motivaatioksi kutsutaan vaan sitä kun onnistuu itselleen kusettamaan että tässä maailmassa olis joku järki ja järjestys. Ainoat hetket kun voi olla onnellinen jostain on silloin kun ei keskity todellisuuteen tai "koko kuvaan", vaan elää siinä hetkessä jossa sillä hetkellä on. Onko se sitten pitkällä juoksulla mitenkään merkityksellistä? Ei siltä tunnu.